Päivitetty maalis 14, 2022 12:25:28 ip HS:n toimittaja-valokuvaaja Kaisa Rautaheimo kertoo kolumnissaan opiskelleensa yliopistossa viime vuosikymmenellä rauhan- ja konfliktintutkimusta. Hänellä pitäisi olla sekä toimittajana että kirjoittamastaan aiheesta oppineena työkalut käsitellä nyt meneillään olevaa Ukrainan sotaa. Katsotaanpa tämän rauhanoppineeksi esittäytyneen toimittelijan johtopäätökset:
"Sodan juurisyy: yhden mielivaltaisen johtajan identiteettikriisi?"
Emeritusprofessorin ja mahdollisesti Rautaheimon oppi-isänä toimineen Jyrki Käkösen näkemys saa edellisestä pontta:
"Katson myös, että niin politiikka kuin mediakin ovat epäonnistuneet Ukrainan kriisin käsittelyssä. Länsimaissa julkista keskustelua on hallinnut yksi tulkinta ja totuus."
"Yhden tulkinnan esittäminen on Suomessa ymmärrettävissä, koska se korostaa Venäjää uhkana ja tukee joidenkin pyrkimyksiä liittyä Natoon osoituksena läntiseen maailmaan kuulumisesta. "
"Yhden tulkinnan esittämisen ongelma on nyt siinä, että ihmisten keskuudessa vallitsee tiedotusvälineiden esittämä hämmennys siitä, kuinka on mahdollista, että Euroopassa jälleen soditaan. "
Tuo hämmentäminen on tahallista: Venäjän syyt paketoidaan helpoiksi selityksiksi ja helpoin niistä yksi syyllinen ja syy: Putin, joka on hullu. Siitä taas seuraa tämän hullun miehen tietenkin väärä historianäkemys ja siitä johdetut vielä nyrjähtäneemmät oletukset lännen uhasta ja että kaikki puhe sellaisesta on Putinin suoltamaa propagandaa.
Tavalliset venäläiset nähdään täältä käsin sen propagandan uhreina, mutta heille ei anneta sitä anteeksi, vaan heiltä odotetaan "irtisanoutumista Putinista" tai "katumusta" ja "syyllisyytensä" tunnustamista. Koska kaikki venäläiset eivät tiedä tai halua tehdä niin, siitä saadaankin aihetta venäläisvastaiseen kirjoitteluun ja saadaan myös useimmat unohtamaan ne pelinsäännöt, joita vaadimme noudatettaviksi. Esimerkiksi samalla, kun mediassa kauhistellaan Venäjän vastareaktiona suunnittelemia länsimaisen omaisuuden takavarikkoja, kukaan ei ole kysynyt, mihin oikeuteen ensiksi aloitetut oligarkkinen yksityisomaisuuden takavarikot perustuvat? Siihen samaan, jota Natsi-Saksa toteutti takavarikoidessaan juutalaisten omaisuuden?
Käkönen antaa mielestäni hyvät eväät ymmärtää sodan juurisyitä ja johtaa niistä myös ratkaisuja konfliktien estämiseksi:
"Vaikka diplomatia näyttää epäonnistuneen ja vaikka luottamus Venäjän johtoon on mennyt, niin nyt kaivataan maailmanpolitiikan ongelmien ratkaisemiseen uudenlaisia aloitteita ja foorumeita, joilla ei ole menneisyyden painolastia ja jotka eivät perustu vain länsimaisille arvoille ja joita ei voida tulkita pyrkimyksiksi säilyttää länsikeskeinen maailmanjärjestys ja Yhdysvaltain ylivalta."
[Länsimaiset arvot eivät tarkoita tässä yhteydessä esimerkiksi humaaneja arvoja.]
"Sodan juurisyy: yhden mielivaltaisen johtajan identiteettikriisi?"
Emeritusprofessorin ja mahdollisesti Rautaheimon oppi-isänä toimineen Jyrki Käkösen näkemys saa edellisestä pontta:
"Katson myös, että niin politiikka kuin mediakin ovat epäonnistuneet Ukrainan kriisin käsittelyssä. Länsimaissa julkista keskustelua on hallinnut yksi tulkinta ja totuus."
"Yhden tulkinnan esittäminen on Suomessa ymmärrettävissä, koska se korostaa Venäjää uhkana ja tukee joidenkin pyrkimyksiä liittyä Natoon osoituksena läntiseen maailmaan kuulumisesta. "
"Yhden tulkinnan esittämisen ongelma on nyt siinä, että ihmisten keskuudessa vallitsee tiedotusvälineiden esittämä hämmennys siitä, kuinka on mahdollista, että Euroopassa jälleen soditaan. "
Tuo hämmentäminen on tahallista: Venäjän syyt paketoidaan helpoiksi selityksiksi ja helpoin niistä yksi syyllinen ja syy: Putin, joka on hullu. Siitä taas seuraa tämän hullun miehen tietenkin väärä historianäkemys ja siitä johdetut vielä nyrjähtäneemmät oletukset lännen uhasta ja että kaikki puhe sellaisesta on Putinin suoltamaa propagandaa.
Tavalliset venäläiset nähdään täältä käsin sen propagandan uhreina, mutta heille ei anneta sitä anteeksi, vaan heiltä odotetaan "irtisanoutumista Putinista" tai "katumusta" ja "syyllisyytensä" tunnustamista. Koska kaikki venäläiset eivät tiedä tai halua tehdä niin, siitä saadaankin aihetta venäläisvastaiseen kirjoitteluun ja saadaan myös useimmat unohtamaan ne pelinsäännöt, joita vaadimme noudatettaviksi. Esimerkiksi samalla, kun mediassa kauhistellaan Venäjän vastareaktiona suunnittelemia länsimaisen omaisuuden takavarikkoja, kukaan ei ole kysynyt, mihin oikeuteen ensiksi aloitetut oligarkkinen yksityisomaisuuden takavarikot perustuvat? Siihen samaan, jota Natsi-Saksa toteutti takavarikoidessaan juutalaisten omaisuuden?
Käkönen antaa mielestäni hyvät eväät ymmärtää sodan juurisyitä ja johtaa niistä myös ratkaisuja konfliktien estämiseksi:
"Vaikka diplomatia näyttää epäonnistuneen ja vaikka luottamus Venäjän johtoon on mennyt, niin nyt kaivataan maailmanpolitiikan ongelmien ratkaisemiseen uudenlaisia aloitteita ja foorumeita, joilla ei ole menneisyyden painolastia ja jotka eivät perustu vain länsimaisille arvoille ja joita ei voida tulkita pyrkimyksiksi säilyttää länsikeskeinen maailmanjärjestys ja Yhdysvaltain ylivalta."
[Länsimaiset arvot eivät tarkoita tässä yhteydessä esimerkiksi humaaneja arvoja.]